Post by Alhippa on Sept 30, 2018 14:42:48 GMT 2
Alaston referenssikuva
"Did I really open my eyes, or is it still that I look inside?"
"I have nothing I can give, but this chance that you may live..."
Nimi : Acheron "Aave" Styx, "geenipoikkeama 128-F", "Kirkon Kummitus" (oikea nimi oli Adya)
Ikä : 44 (päivitetty 2018)
Sukupuoli : nainen
Laji / Rotu : hybridi (egyptinkoirankuonolepakko (rousettus egyptiacus) + valkopartamarakatti (cercopithecus roloway) + besoaariantilooppi (antilope cervicapra) + juovahyeena (hyaena hyaena)
Kansalaisuus : USA
Ammatti : ei virallista ammattia, mafian vanki
Pituus / Paino : 199cm / 83kg (normaalipaino)
ÄÄNI (Anastasia - Once Upon a December (brasilialainen versio))
X-geeni:
Psyykikko, hallitsee yhdensuuntaisen telepatian käytön yhdelle tai useammalle henkilölle. Lisäksi Acheron kykenee aistimaan auroja sekä tunnistamaan jos jollakin lähellä olevalla on x-geeni. Usein tämä tunnistus vaatii kevyen kosketuksen ollakseen luotettava. Geenin kantajan kykyä Acher ei voi tietää, vain sen onko geeni olemassa vai ei. Joskus harvoin naaras saattaa nähdä enneunia, tai aistia jostakin esineestä häivähdyksen esineen omistajan energiasta. Jälkimmäinen ilmiö on niin harvinainen, että Acheron yleensä pitää moisia harha-aistimuksina.
Muut ominaisuudet/taidot:
Tarkat kuulo-, tunto-, haju- ja makuaisti. Acheron kykenee myös havainnoimaan ympäristöään pienin naksahtelevin äänin, kaikuluotaukseen turvautuen. Tämä taito ei kuitenkaan ole vielä hioutunut huippuunsa.
Ulkonäkö:
Pitkä ja kohtuullisen hoikka olemus. Melko muodokas, selvästi tunnistettavissa naaraspuoliseksi. Koko ruumista peittää melko tiheä ja pehmeä turkki, jossa on raitoja pääasiallisena kuviointina. Pörröinen, sotkuinen ja vaalea hiuspehko alkaa suunnilleen silmien välistä ja jatkuu niskaan. Pisimmät suortuvat ulottuvat lapaluiden väliin.
Väritys:
Melkein albino, pohjaväri on lähes lumenvalkoinen, kuviointi kuitenkin vaalean harmaata
Silmät:
Sokea, ei silmiä. Silmäkuopat ovat tyhjät, joskus käyttää lasisilmiä jotka ovat kokonaan valkoiset.
Kädet ja jalat:
Raajat ovat pitkät mutta vahvat, kohtuullisen lihaksikkaat. Sormia ja varpaita on viisi kussakin kädessä ja jalassa, näppäriä ja hoikkia tarttumavälineitä jotka päättyvät lyhyisiin, kuultavan vaaleisiin kynsiin.
Pää:
Hivenen kiilamainen, kuono melko lyhyt, kulmahampaat niin pitkät että näkyvät silloinkin kun suu on kiinni.
Päätä koristavat kierteiset, pitkähköt sarvet, sekä kookkaat korvat.
Molemmilla puolilla päätä on arvet, joista lista alempana.
Häntä:
Marakattimainen, pitkä ja pörröinen tarttumahäntä. Pituus noin 190 cm.
Vaatetus:
Maanläheiset värit ovat lähellä tämän ylipitkäksi venähtäneen naisen sydäntä, ja yleensä hänen yllään näkeekin vaatekappaleita, joiden värit vaihtelevat kaarnanruskeasta tuhkanharmaaseen, joskus myös luonnonvalkeaan. Silmät on yleensä piilotettu tummilla aurinkolaseilla, mikäli lasisilmät ovat paikallaan. Muutoin silmät ovat sideharson tai milloin minkäkin värisen huivin alla piilossa.
Arvet
Luodeista tulleet:
- vasen reisi
- vasen olkavarsi
Viiltojäljet
- kasvojen molemmilla puolilla neljä jälkeä silmien yli
- kasvojen molemmilla puolilla arpi kuonon ja silmän välisellä alueella
- kasvojen oikealla puolella pitkä arpi silmän yli
Leikkausjäljet
- siivet poistettu, selässä molempien lapaluiden seudulla isot arvet
Tatuoinnit
- musta kobra, joka on kiertynyt vasemman käsivarren ympäri ja kiemurtelee niskan kautta kaulalle sekä puree Acheronia; käärmeen hännänpää on kietoutunut vasemman etusormen ympäri
Ääni:
Viattoman kuuloinen, ei pysty äänijänteiden heikkouden vuoksi puhumaan paljon kuiskausta kovemmalla äänellä.
Luonne:
Menneisyydessään Acheron oli välillä hyvinkin murhanhimoinen. Nykyään hän on kuitenkin huomattavasti rauhallisempi, eikä vähiten siksi että on täysin sokea. Naaras on varsin rauhallinen kuuntelija, joka saattaa kyllä välillä harmistua helposti mutta kätkee kuitenkin tunteensa. Aika on opettanut että on parempi olla kärsivällinen, kuin reagoida hätiköiden.
Mukavassa seurassa Acheron saattaa hymyillä ja naurahdellakin, etenkin jos hänen olonsa on hyvin rentoutunut. Muutoin hänen ilmeensä on yleensä varsin neutraali. Ärtyessään naaras saattaa sihistä tai murista, ja jopa paljastaa hampaansa.
Menneisyys :
Acheronin isovanhemmat - lempeä ja iloinen hedelmälepakkorouva, sekä asiallinen ja herrasmiesmäinen valkopartamarakattiherra - tapasivat toisensa torilla Ghanassa. Molemmat pitivät toisistaan kovasti, mutta menivät naimisiin vasta muutaman vuoden kuluttua ensimmäisistä treffeistään. Aikanaan maailmaan syntyi suloinen pieni tyttö, Nanyanika, jolla oli piilevä x-geeni; tästä pienokaisesta varttuisi katkeran ja synkän Acheronin äiti.
Mitä Acheronin isään tulee, tuo sai alkunsa huomattavasti vähemmän romanttisella tavalla; Achen isän äiti, joka oli juovahyeena, joutui humalaisen besoaariantiloopin (Achen isän isän) raiskaamaksi eräällä Intian slummialueista. Koska nainen oli nuori ja köyhä, ei hänellä ollut varaa edes harkita aborttia. Niinpä maailmaan syntyi energinen pieni poika, Baadal, joka muodostui äidilleen heti niin rakkaaksi, ettei tuo vanhempiensa painostuksesta huolimatta suostunut hankkiutumaan eroon lapsestaan, vaan kasvatti poikaa (jolla myös oli piilevä x-geeni) parhaan kykynsä mukaan.
Nanyanika ja Baadal kohtasivat sattumalta eräässä kahvilassa Intiassa. Tyttö oli tuolloin 17 ja oli maassa opintojensa vuoksi. Baadal puolestaan oli vuoden vanhempi, ja työskenteli kyseisessä kahvilassa. Kaksikko alkoi keskustella maan mytologiasta ja kulttuurista, ja kun Nanyanikan oli aika palata kotiinsa Ghanaan, seurasi Baadal mukana. Melko pian 19. syntymäpäivänsä jälkeen Nanyanika saattoi maailmaan pienen tytön, jolle onnellinen nuoripari antoi nimeksi Adya.
Pikku Adya oli kuitenkin syntymästään lähtien kaikkea muuta kuin helppo lapsi. Vanhempiensa tietämättä pienokainen oli perinyt molemmilta piilevän x-geenin, jonka lisäksi hänen geenistönsä oli muutenkin mutatoitunut. Vauva sairasteli usein, ja sairaala muodostuikin lähes toiseksi kodiksi tälle pienelle perheelle.
Kun Adya oli puolentoista vuoden ikäinen, hänet lopulta riistettiin biologisilta vanhemmiltaan. Lääkärit väittivät, että syynä oli se, etteivät nuoret vanhemmat olleet osanneet hoitaa lastaan kunnolla, saati oikein. Surevat Nanyanika ja Baadal eivät koskaan saaneet tietää riiston todellista syytä: lääkärit olivat onnistuneet vahvistamaan, että pikku Adyalla todellakin oli x-geeni, ja tieto oli levinnyt erääseen amerikkalaiseen instituuttiin, joka halusi tutkia pienokaista. Niin eräs lahjottu lastenlääkäri sitten matkustikin pienokaisen kanssa Atlantin yli, ja tästä matkasta alkoivat Adyan monivuotiset kärsimykset.
Ensimmäinen asia, josta Adya joutui Amerikan mantereelle saavuttuaan luopumaan, oli nimi. Siinä paikassa, mihin hän joutui, oli muitakin lapsia jotka olivat saaneet kokea saman kohtalon. Tytöstä ryhdyttiin käyttämään nimitystä "geenipoikkeama 128-F", jossa numero tarkoitti sitä, monesko tutkittava hän oli, ja F-kirjain sitä että kyseessä oli tyttö.
Seuraavat 15 ja puoli vuotta olivat nuorelle yhtä tuskaa, sekä öin että päivin. Hänelle tehtiin kaikenlaisia kokeita, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, syötettiinpä joskus kokeellisia lääkkeitäkin, joiden oli tarkoitus hävittää koko x-geeni. Siihen ne eivät kuitenkaan pystyneet. Silti lääkkeet yhdessä huonon, aggressiivisen ja tunteettoman kohtelun sekä painajaisunien kanssa saivat aikaan sen, että "geenipoikkeama 128-F":n mieli hajosi täysin. Hän alkoi nähdä kaiken tarkasti jaoteltuna mustaan ja valkeaan: harmaan sävyjä ei enää ollut nuoren naisen maailmassa. Kaikki mitä hän ja muut tekivät oli joko hyvää tai pahaa, mitään välimuotoja ei ollut.
Myös naisen mielessä kytenyt elinikäinen pelko oli hiljalleen muuttunut vihaksi lääkäreitä kohtaan; joidenkin tiettyjen yksilöiden kohdalla viha alkoi saada suoranaisen raivon ja verenhimon piirteitä. Erityisen syvää hänen vihansa oli erästä miespuolista lekuria kohtaan, joka oli aiheuttanut syvät haavat hänen kasvoihinsa. Niinpä neiti eräänä onnettomana iltana iski kertakäyttöisestä muovimukista taitellun veitsentapaisen eniten vihaamansa lääkärin silmään, ja pakeni laitoksesta.
Pysähtyessään parin korttelin päässä tasaamaan hengitystään neiti alkoi ymmärtää, mitä oikein oli tehnyt. Hän ei kuitenkaan tuntenut katumusta, vaan suunnatonta riemua; oli ollut varsin tyydyttävää nähdä, kuinka lääkäri oli kavahtanut taaksepäin huutaen ja veri silmästä valuen. Hiljaa hihittäen mielipuoli neitokainen lähti hölkkäämään kauemmas rakennuksesta, jonka näin odottamaton tapaus oli saanut sekasorron valtaan.
Pari viikkoa neitonen sai pyöriä kaduilla ilman päämäärää, vältellen kaikenlaista hämärän väkeä. Muutaman kerran hänen oli jopa väkivaltaisesti puolustettava olemustaan, kun eivät katujen kasvatit muuten uskoneet. Samalla nuoren naisen mieleen syntyi uusi, polttava viha: eivät ainoastaan lääkärit kyenneet kauheuksiin, vaan muutkin anthrot!
Neitosen onneksi hänen katutappeluaan oli sattunut seuraamaan eräs taho, joka ehdotti nuorelle mutta sisukkaalle hybridille palkkatappajan uraa. Hitusen emmittyään neiti suostui, eikä myöhemmin katunut päätöstään. Tällä uralla hän oppi paljon uutta, ja sai toteuttaa syvimpiä halujaan, eli päästää "pahiksia" päiviltä. Uransa aikana nainen myös pääsi viimeinkin eroon laitostunnuksestaan, ja omaksui nimekseen Acheron Styx. Sekä etu- että sukunimi tarkoittivat manalan virtaa, jonka yli lautturi Kharon vei sieluja kadotukseen. Kollegat kuitenkin nimittivät Acheronia mieluummin Aaveeksi, sillä tuo saattoi hiipiä aivan ääneti paikalle, ja pelästyttää muut henkihieveriin lausumalla jonkin tervehdyksen vienolla, kuiskaavalla äänellään. Ajan myötä tämä nimitys levisi jokaiseen kolkkaan, jossa Ache oli työnsä puolesta joutunut käymään.
Työnsä ohessa Acheron oppi havainnoimaan myös omia tuntemuksiaan, ja kontrolloimaan sekä vihaansa että x-geenin suomia kykyjään jossakin määrin. Hän huomasi, että saattoi surmata tietyn tyyppisiä kohteita vain sopivasti ajoitetulla telepaattisella tervehdyksellä - sydänkohtaus piti huolen lopusta. Kuitenkin Aave myös kärsi kyvyistään, sillä hän näki ajoittain painajaismaisia enneunia, jotka joskus - hyvin harvoin mutta kuitenkin joskus - kävivät toteen täydellisesti.
Unien maailman sekoittuessa välillä todellisuuteen Acheron hylkäsi ammattinsa, ja päätti vetäytyä joksikin aikaan omiin oloihinsa. Hänen vihansa maailmaa kohtaan ei kuitenkaan missään vaiheessa laantunut; päinvastoin, se kasvoi joka kerta kun nainen sai jostakin syystä osakseen nuivaa kohtelua. Kun hän siis asettui hylättyyn talonröttelöön Amsfordin kaupungin rajalla, ja ryhtyi tarkkailemaan suurkaupunkilaisten elämää, hänen tavoitteensa vain vahvistui: maailma oli puhdistettava niistä, jotka satuttivat tarkoituksellisesti muita.
"Minä tulen puuttumaan jokaiseen kahakkaan, jonka silmäni todistavat, ja rankaisen kutakin tekojensa mukaan. Silmä silmästä, hammas hampaasta. En lepää ennen kuin tämä tavoitteeni on täytetty", vannoi Aave autioilla kirkon raunioilla eräänä synkkänä yönä, jona hän oli saanut todistaa varsin väkivaltaista välienselvittelyä baarista hoiperrelleiden humalaisten anthrojen kesken.
Valansa seurauksena Acheron sai silloin tällöin päästää päiviltä jonkin otusparan, joka oli puolestaan päästänyt päiviltä kiistakumppaninsa. Monet myös saivat eri asteisia haavoja naisen käden kautta, ja ne, jotka olivat nähneet vilahduksen kalpeasta olennosta kirkon raunioissa, alkoivat pelokkaan kunnioittavasti kuiskaten kutsua Acheronia "Kirkon Kummitukseksi".
Koska Acheron ei ollut idiootti, hän ei vaaninut kaupungin syrjäseuduilla aktiivisesti - moinen olisi saattanut johtaa lopulta hänen oman piilopaikkansa paljastumiseen. Nainen eli lähiseudun luonnon tarjoamista antimista, ylittäen joskus kaupungin rajankin etsintäretkillään. Ydinkeskustan suuntaan hän tohti liikkua vain, mikäli sääolot olivat sellaiset, että näkyvyys oli aivan surkea. Hän teki itsensä kuitenkin tutuksi kaupungin kanssa hitaasti mutta varmasti, ja oppi myös millaista väkeä milläkin alueella yleisesti ottaen liikkui.
Katujen asukit kehittelivät Acheronista vuosien kuluessa jos jonkinlaisia urbaanilegendoja, jotka lähinnä ärsyttivät naista. Suurimpiakaan satusetiä hän ei kuitenkaan rankaissut valheistaan, koska vala velvoitti naista käymään vain fyysistä väkivaltaa harrastavien kimppuun. Hän itse kuitenkin harrasti melko aktiivisesti myös henkistä väkivaltaa uhkaillen ja pelotellen välillä aivan viattomiakin kansalaisia. Joskus jokin taho myös pyyteli Kirkon Kummitukselta apua, yleensä palaneen kirkon liepeillä, sillä siellähän vilahduksia kalpeasta olennosta oli nähty useimmin. Avun anelijasta riippuen Ache saattoi joskus vastatakin pyyntöön, laskien kuitenkin tarkasti sen varaan, että toinen jäisi hänelle kiitollisuudenvelkaan.
Eräänä syksyisenä iltana haavoittunut Acher sattui kiipeämään tiilimuuria vasten kallistuneen puun avustuksella erään ystävällisen herrasmiehen, William Valentinen, puutarhaan. Mies lääkitsi naisen haavan, mutta Acher onnistui varomattomilla sanoillaan herättämään miehen sisällä asustavan hirviön. Acheron päätyi kellarissa tapahtuneen raiskauksen uhriksi (hänen mielensä tosin sulki myöhemmin suurimman osan tapahtuneesta piiloon alitajuntaan, eli nainen ei muista tuota hetkeä kunnolla). William onnistui kuitenkin keskeyttämään petopuolensa puuhat, eikä itse muistanut asiaa myöhemmin. Acher jäi talolle tarkkailemaan herrasmiestä saadakseen selville olisiko tuo parempi päästää päiviltä, mutta susiherran ystävällisyys alkoi sulattaa jäistä hybridiä. Lopulta kaksikko päätyi nauttimaan toisistaan kylvyn yhteydessä, tosin alkoholilla oli hieman osuutta asiaan. Acher lähti talosta aamuvarhain hiukan haikein ja sekavin mielin, ja yritti siitä alkaen saattaa henkistä puoltaan uudelleen tasapainoon. Tämän tapauksen myötä Acheron tuli raskaaksi, vaikkei ollut koskaan uskonut sen olevan mahdollista.
Acheronin taipumus joutua ongelmiin oli varsin suurta, ja niinpä hän melkein pääsikin hengestään vanhan teurastamon luona. Hän sai kuitenkin ajoissa apua, ja Nomalanga-nimisestä liskosta tuli lopulta hänelle hyvä ystävä.
Acher joutui kuitenkin yhdessä Noman kanssa mafian vangitsemaksi, ja menetti näkönsä. Karussa sellissä Acher synnytti kaksi pienokaista, jotka hän sai kuitenkin pitää luonaan vain parin viikon ajan. Naaraan toivuttua parempaan kuntoon hän joutui - kokonaan sokeana - osallistumaan häkkitappeluihin. Acheron pärjäsi niissä kohtalaisen hyvin, kunnes kohtasi vastustajan jossa tuntui olevan jotakin outoa. Naaras kieltäytyi tappelemasta, mikä osoittautui viisaaksi päätökseksi vaikka herättikin katsojissa suurta mielipahaa. X-geeniseksi osoittautunut vastustaja olisi voinut helposti surmata Acheronin. Tämän tapauksen jälkeen naaras otettiin pois tappeluihin osallistuvien listalta, jotta hänen kykyjään voitaisiin käyttää mafian hyväksi. Ajan myötä Acher pääsi myös muuttamaan pois kolkosta kellarista, ja sai kodikseen mafian omistaman pikku talon.
Naarasta vartioidaan öin ja päivin, ja talon vanha autotalli onkin korjattu ja sisustettu uusiksi vartijoiden käyttöön. Acheronin pääasiallisena työnä on nykyään oppia käyttämään kykyjään yhä paremmin, jotta hän voisi olla mahdollisimman suureksi hyödyksi mafialle. Muistutukseksi asemastaan Acher sai suuren tatuoinnin - mustan kobran, joka kiertyy vasemman käden ympäri sekä niskan kautta naaraan rintakehälle.
Pelot:
Acheronin suurin pelko on, ettei hän saa enää koskaan nähdä lapsiaan. Naaras on synnytyksen jälkeen todettu hedelmättömäksi, joten hän ei voi saada enää jälkeläisiä. Myös huoli Nomalangasta ja tietämättömyys tuon nykytilanteesta kaihertavat Acheronin mieltä välillä.
Asuinolot eli Acherin kämppä
- pieni mafian omistama omakotitalo Red Zonen ja esikaupungin rajalla
- talon piha on voikukkien ja rikkaruohojen valloittama, yksi orvokkipuska on kuitenkin säilynyt sinnikkäästi ulko-oven luona
- keittiö ja olohuone ovat yhtenäistä tilaa
- Acheronilla oma makuuhuone jonka yhteydessä vaatekomero
- autotalli on vartijoina toimivien mafian henkilöiden oleskelu- ja lepotila, jonne Acherilla ei ole yksin asiaa
- kylpyhuoneessa wc, pesuallas ja kylpyamme
- sisustus vanhanaikaista ja melko kamalan väristä, huonekalut massiivipuisia ja painavia
- ei televisiota, vain radio
- Eteisen lähellä ilmoitustaulu johon vartijat voivat jättää viestejä ja tiedotteita toisilleen
- parista komerosta löytyy tyynyjä, peittoja, lakanoita sekä keittiötarvikkeita (esim. leivänpaahdin ja vedenkeitin)
Muuta:
- Saattaa joskus, hyvin oudolla tuulella ollessaan, puhua arvoituksin ja runomuodossa.
- Menetti neitsyytensä William Valentinelle (Fangyn hahmo).
- On alkanut hiljalleen sietää mafian väkeä opittuaan hyväksymään sen tosiasian, ettei sokeana varmastikaan enää helposti pärjäisi yksin - saati pääsisi kovinkaan helposti mafialta karkuun.