Post by Deleted on May 18, 2019 21:09:01 GMT 2
Ikä: 42-vuotias.
Sukupuoli: Uros.
Laji: Seropi. Siperianhusky-pittbull-kettuterrieri.
Ammatti: Autonasentaja ja -korjaaja.
Perhe: Vaimo, Astrid (40-vuotias)
Tytär, Siri (20-vuotias) [aiemmasta suhteesta]
Tytär, Ebba (18-vuotias)
Poika, Anton (5-vuotias)
Äänen antaja ja tunnusbiisi: VesaMatti Loiri - Kohtalokas samba
Ulkonäkö: Kasvoista on nähtävissä pitbullin pulleat posket, kettuterrierin muheva kuonon varsi ja punertavanoranssit tuuheat viikset. Siperianhuskylta on taas tullut korvien muoto ja kropan muu malli. Hundiksen silmät ovat syvänsiniset ja toisen ympärillä on musta laikku, samoin kulmakarvat ovat myös mustat ja tuuheat. Hundiksen pohjaväri on valkoinen ja siellä täällä on punertavan oransseja ja mustia merkkejä. Hän on hoikkavartinen ja pukeutuu mielellään collegevaatteisiin, jotka ovat yleensä autorasvan tms tahrimia.
Luonne: Hundis on luonteeltaan todellinen äijä, hän tietää kaiken autoista ja moottoripyöristä. Hän rakastaa autojen ja moottoripyörien näpräämistä ja korjaamista. Hän on myös hyvä mies vaimolleen ja isä lapsilleen. Vaikka hän onkin työnarkomaani, niin hänelle on tärkeintä kuitenkin perheen hyvinvointi. Itse asiassa heillä on perheyritys, vaikka kuopus onkin vasta 5-vuotias. Vaimon useat keskenmenot, ovat jättäneet arpensa isään ja siksi hän arvostaakin perhettään ylitse kaiken ja tahtoo antaa näille kaiken mahdollisen tarpeellisen ja vähän ylikin. Hän arvostaa niitä eniten, jotka tekevät työtä tulojensa eteen ja on opettanut saman tyttärilleen ja opettaa sitä pojalleenkin. Hänestä on oikeasti hyvin helppo pitää ja hänelle on helppo puhua huolistakin. Hän toimii epävirallisena terapeuttina, kun kuuntelee ystäviensä ja asiakkaidensa huolia, kuitenkaan antamatta mitään neuvoja, ellei niitä erikseen pyydetä ja silloinkaan ei kovin mielellään, sillä ei halua olla syypää toisten huonoihin ratkaisuihin.
Menneisyys: Melker syntyi yksinäiselle äidille, Tukholmalaisessa lähiössä, vessan lattialle. Melkerin äiti oli huonoille teille ja väärään seuraan joutunut nuori nainen, joka oli päätynyt liian syvälle alamaailman ongelmia. Ex -kumppani oli pakottanut naisen prostituutioon ja kadulle myymään itseään ja huumeita. Melkerin äiti oli, synnytettyään, pessyt lapsen lavuaarissa, käärinyt tämän tiukkaan kapaloon ja laittanut koriin. Koriin hän kirjoitti kirjeen: “Rakas isä, tässä on tyttärenpoikasi. En kykene itse huolehtimaan hänestä, sillä elämäni on epävakaata lapselle. En kuitenkaan kykene muuttamaan elämäni suuntaan, vaikka haluaisin, olen niin syvässä suossa sen kanssa. En kuitenkaan halua poikani joutuvan kärsivän tästä paskasta. Ole kiltti ja huolehdi hänestä. Mellie.”
Göran havahtui hereille ovikelloon ja kun hän avasi oven, itkevä lapsi oli korissa, hänen kynnyksellään. Hän otti kirjeen ja luki tämän, kyyneleet valuivat hänen poskilleen, kun hän juoksi kadulle ja katsoi joka suuntaan, huutaen 19-vuotiaan tyttärensä nimeä turhaan. Vauvan itku voimistui ja Göran riensi takaisin kuistilleen ja otti pienen itkevän käärön syliinsä. Hän soitti yksityiselle lääkäriasemalle ja sieltä tuli kotiin lääkäri tutkimaan pienen lapsen, todeten tämän terveeksi. Göran, ei ollut ajatellut joutuvansa enää kasvattaa lapsia, mutta ei voinut tyttärensä toivetta siivuuttaa, hän kuitenkin ymmärsi, että tämä oli ainoa ripe, mitä hän koskaan saisi tyttärestään pitää.
Pojasta kasvoi vahva ja hänen siteensä oli isoisään hyvin voimakas, hän sai tältä kuria ja rakkautta, selkäsaunoja ja halauksia. Hän oppi aakkosetkin automerkkien avulla ja oppi jo varhaisteininä korjaamaan mopon. 4-vuotiaasta asti Melker kulkikin isoisänsä mukana korjaamolla ja hän ajeli polkuautollaan korjaamolla, romuautojen seassa. Hän oppi ammatin taidot jo ennen kuin yläaste, jossa lempinimi Hundis vakiintui, oli ohi.
Hundis oli 17-vuotias, kun hänen isoisänsä sai sydänkohtauksen, kohtaus oli niin voimakas, että se vei Göran-paran ennenaikaiseen hautaan. Hautajaisista oli juttu lehdissä, se oli Hundiksen tapa yrittää tavoittaa äiti ja antaa tälle kutsu hautajaisiin, mikäli tämä oli elossa, vaikka hän tiesikin olevan hyvin todennäköistä, että Mellie oli hyvinkin saattanut kuolla huonoon elämään.
Kun isotäti ja tämän perhe oli poistunut haudalta, jäi Hundis yksin haudalle ja pyyhki kyyneleitään. Hän hätkähti, kun käheä ääni kuiskasi: “Hän kasvatti sinut hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle.” Hundis kääntyi katsomaan ja näki naisen, joka ulkoisesti näytti keski-ikäiseltä, mutta hän tiesi, että tämä oli reilusti alle 40-vuotias. “Niin kasvatti. Hän puhui sinusta kauniisti ja hän oli toivonut, että olisi voinut auttaa sinuakin”, hän vastasi ja katsoi äitiään silmiin. “En halunnut hänelle aiheuttaa harmia enempää. Olin jo liian syvällä”, Mellie sanoi ja lisäsi: “Minulle oli tärkeintä, että kaikista rakkain, minulle, sinä olit turvassa, kaikessa siltä pahalta.” Hundis nyökkäsi hiljaa ja tunsi kuinka naisen käsi kosketti hänen kasvojaan ja silitti niitä sanoen: “Kiitos kun kutsuit minut jättämään hänelle hyvästit.” Hundis katsoi kun nainen poistui paikalta ja suojautui kylmältä syystuulelta, vetämällä pusakkansa paremmin niskaansa.
Hundis oli perinyt isoisänsä säästöt ja hän jatkoi tämän kulkuneuvokorjaamon johdossa ja työskenteli niska limassa, karttuttaakseen omaisuuttaan. 20-vuotiaana Hundis ajautui muutaman viikon suhteeseen entisen koulutoverinsa kanssa ja tästä syntyi tytär Siri. Sirin äiti kuoli kuitenkin auto-onnettomuudessa, joka johti myös Sirin vammautumiseen. Hundis käytti omaisuuttaan, jotta tyttö sai parasta mahdollista terapiaa ja hoitoa ja niin siinä kävikin, että terapeutti Astrid ja Hundis menivät vuotta myöhemmin avioon.
2-vuotias Siri sai pikkusiskon ja kehittyi melkolailla samaa tahtia kuin sisarensa. Astrid työskenteli kotiäitinä.
He yrittivät saada lapsia, mutta neljän keskenmenon jälkeen, Hundis päätti viedä perheensä uusiin kuvioihin ja he muuttivat Armsfordiin. Hundis ja Astrid panostivat kulkuneuvokorjaamoon täysillä ja pian Ebbakin oli rasvamontussa korjaamassa autoja.
Kun he olivat asuneet 8 vuotta Armsfordissa, ilmoitti perheen kuopus tulostaan. Hundis ei vaimoineen uskaltanut edes iloita lapsen tulosta, ennen kuin tämä oli syntynyt, tämä aiheutti sitten isälle kiireen hankkia kaikki tarvittava uudelle tulokkaalle.
Kun perheen tulokas tuli kotiin, hoiti Siri pikkuveljeään Antonia, äidin apuna ahkerasti, Ebba taas työskenteli isän kanssa korjaamolla. Perhe-elämä toimii heillä nykyisellään mukavasti ja ja tytöt ovat muuttaneet kotoa pois, korjaamon vintillä olevaan asuinhuoneistoon, jonka Hundis ja Astrid ovat rakennuttaneet juuri siksi, että Siri tarvitsee itsenäistymisessä vielä apua pitkään.
Asunto:
Vanhempien makuuhuone, Antonin huone, olohuone, keittiö.
Luonne: Hundis on luonteeltaan todellinen äijä, hän tietää kaiken autoista ja moottoripyöristä. Hän rakastaa autojen ja moottoripyörien näpräämistä ja korjaamista. Hän on myös hyvä mies vaimolleen ja isä lapsilleen. Vaikka hän onkin työnarkomaani, niin hänelle on tärkeintä kuitenkin perheen hyvinvointi. Itse asiassa heillä on perheyritys, vaikka kuopus onkin vasta 5-vuotias. Vaimon useat keskenmenot, ovat jättäneet arpensa isään ja siksi hän arvostaakin perhettään ylitse kaiken ja tahtoo antaa näille kaiken mahdollisen tarpeellisen ja vähän ylikin. Hän arvostaa niitä eniten, jotka tekevät työtä tulojensa eteen ja on opettanut saman tyttärilleen ja opettaa sitä pojalleenkin. Hänestä on oikeasti hyvin helppo pitää ja hänelle on helppo puhua huolistakin. Hän toimii epävirallisena terapeuttina, kun kuuntelee ystäviensä ja asiakkaidensa huolia, kuitenkaan antamatta mitään neuvoja, ellei niitä erikseen pyydetä ja silloinkaan ei kovin mielellään, sillä ei halua olla syypää toisten huonoihin ratkaisuihin.
Menneisyys: Melker syntyi yksinäiselle äidille, Tukholmalaisessa lähiössä, vessan lattialle. Melkerin äiti oli huonoille teille ja väärään seuraan joutunut nuori nainen, joka oli päätynyt liian syvälle alamaailman ongelmia. Ex -kumppani oli pakottanut naisen prostituutioon ja kadulle myymään itseään ja huumeita. Melkerin äiti oli, synnytettyään, pessyt lapsen lavuaarissa, käärinyt tämän tiukkaan kapaloon ja laittanut koriin. Koriin hän kirjoitti kirjeen: “Rakas isä, tässä on tyttärenpoikasi. En kykene itse huolehtimaan hänestä, sillä elämäni on epävakaata lapselle. En kuitenkaan kykene muuttamaan elämäni suuntaan, vaikka haluaisin, olen niin syvässä suossa sen kanssa. En kuitenkaan halua poikani joutuvan kärsivän tästä paskasta. Ole kiltti ja huolehdi hänestä. Mellie.”
Göran havahtui hereille ovikelloon ja kun hän avasi oven, itkevä lapsi oli korissa, hänen kynnyksellään. Hän otti kirjeen ja luki tämän, kyyneleet valuivat hänen poskilleen, kun hän juoksi kadulle ja katsoi joka suuntaan, huutaen 19-vuotiaan tyttärensä nimeä turhaan. Vauvan itku voimistui ja Göran riensi takaisin kuistilleen ja otti pienen itkevän käärön syliinsä. Hän soitti yksityiselle lääkäriasemalle ja sieltä tuli kotiin lääkäri tutkimaan pienen lapsen, todeten tämän terveeksi. Göran, ei ollut ajatellut joutuvansa enää kasvattaa lapsia, mutta ei voinut tyttärensä toivetta siivuuttaa, hän kuitenkin ymmärsi, että tämä oli ainoa ripe, mitä hän koskaan saisi tyttärestään pitää.
Pojasta kasvoi vahva ja hänen siteensä oli isoisään hyvin voimakas, hän sai tältä kuria ja rakkautta, selkäsaunoja ja halauksia. Hän oppi aakkosetkin automerkkien avulla ja oppi jo varhaisteininä korjaamaan mopon. 4-vuotiaasta asti Melker kulkikin isoisänsä mukana korjaamolla ja hän ajeli polkuautollaan korjaamolla, romuautojen seassa. Hän oppi ammatin taidot jo ennen kuin yläaste, jossa lempinimi Hundis vakiintui, oli ohi.
Hundis oli 17-vuotias, kun hänen isoisänsä sai sydänkohtauksen, kohtaus oli niin voimakas, että se vei Göran-paran ennenaikaiseen hautaan. Hautajaisista oli juttu lehdissä, se oli Hundiksen tapa yrittää tavoittaa äiti ja antaa tälle kutsu hautajaisiin, mikäli tämä oli elossa, vaikka hän tiesikin olevan hyvin todennäköistä, että Mellie oli hyvinkin saattanut kuolla huonoon elämään.
Kun isotäti ja tämän perhe oli poistunut haudalta, jäi Hundis yksin haudalle ja pyyhki kyyneleitään. Hän hätkähti, kun käheä ääni kuiskasi: “Hän kasvatti sinut hyvin. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle.” Hundis kääntyi katsomaan ja näki naisen, joka ulkoisesti näytti keski-ikäiseltä, mutta hän tiesi, että tämä oli reilusti alle 40-vuotias. “Niin kasvatti. Hän puhui sinusta kauniisti ja hän oli toivonut, että olisi voinut auttaa sinuakin”, hän vastasi ja katsoi äitiään silmiin. “En halunnut hänelle aiheuttaa harmia enempää. Olin jo liian syvällä”, Mellie sanoi ja lisäsi: “Minulle oli tärkeintä, että kaikista rakkain, minulle, sinä olit turvassa, kaikessa siltä pahalta.” Hundis nyökkäsi hiljaa ja tunsi kuinka naisen käsi kosketti hänen kasvojaan ja silitti niitä sanoen: “Kiitos kun kutsuit minut jättämään hänelle hyvästit.” Hundis katsoi kun nainen poistui paikalta ja suojautui kylmältä syystuulelta, vetämällä pusakkansa paremmin niskaansa.
Hundis oli perinyt isoisänsä säästöt ja hän jatkoi tämän kulkuneuvokorjaamon johdossa ja työskenteli niska limassa, karttuttaakseen omaisuuttaan. 20-vuotiaana Hundis ajautui muutaman viikon suhteeseen entisen koulutoverinsa kanssa ja tästä syntyi tytär Siri. Sirin äiti kuoli kuitenkin auto-onnettomuudessa, joka johti myös Sirin vammautumiseen. Hundis käytti omaisuuttaan, jotta tyttö sai parasta mahdollista terapiaa ja hoitoa ja niin siinä kävikin, että terapeutti Astrid ja Hundis menivät vuotta myöhemmin avioon.
2-vuotias Siri sai pikkusiskon ja kehittyi melkolailla samaa tahtia kuin sisarensa. Astrid työskenteli kotiäitinä.
He yrittivät saada lapsia, mutta neljän keskenmenon jälkeen, Hundis päätti viedä perheensä uusiin kuvioihin ja he muuttivat Armsfordiin. Hundis ja Astrid panostivat kulkuneuvokorjaamoon täysillä ja pian Ebbakin oli rasvamontussa korjaamassa autoja.
Kun he olivat asuneet 8 vuotta Armsfordissa, ilmoitti perheen kuopus tulostaan. Hundis ei vaimoineen uskaltanut edes iloita lapsen tulosta, ennen kuin tämä oli syntynyt, tämä aiheutti sitten isälle kiireen hankkia kaikki tarvittava uudelle tulokkaalle.
Kun perheen tulokas tuli kotiin, hoiti Siri pikkuveljeään Antonia, äidin apuna ahkerasti, Ebba taas työskenteli isän kanssa korjaamolla. Perhe-elämä toimii heillä nykyisellään mukavasti ja ja tytöt ovat muuttaneet kotoa pois, korjaamon vintillä olevaan asuinhuoneistoon, jonka Hundis ja Astrid ovat rakennuttaneet juuri siksi, että Siri tarvitsee itsenäistymisessä vielä apua pitkään.
Asunto:
Vanhempien makuuhuone, Antonin huone, olohuone, keittiö.