Nimara Rex Ponosan

Ulkonäkö:
Rex on melko pitkä, 195 cm ja siitä on hänelle toisinaan hieman haittaa. Sillä joskus pää kolahtaa lamppuun tai matalaan ovenkarmin. Rexin ulkonäkö on huoliteltu ja hänen harjansa on aina siisti. Hän käyttää vain parhaimpia merkkejä ja käyttää lähinnä sinisiä ja vihreitä sävyjä. Suorat housut/farkut ja puvuntakit täyttävät tilavan vaatekaappin, kravattien ja kauluspaitojen lisäksi. Sekä vasemman jalan kengät ovat hyvin tyylikkäitä ja erikoisia.

Hänellä on tummia ja mustia merkejä kasvoillaan ja harjassaan, korostamssa kasvojensa ylväyttä ja muotoja. Rexin hartiat ovat leveähköt ja hänen kehostaan näkee, että hän harrastaa aktiivisesti liikuntaa. Hänen oikea silmänsä on vaaleanvihreä ja vasen silmänsä punainen, sydämenmuotoisella iriksellä. Hänen kirsunsa on vaaleanpunainen ja hänen ilmeensä on yleensä melko totinen. Kynnet hän pystyy vetämään kissaisesti sisään halunsa mukaan. Rexin vasen jalka on syntymästä asti ollut surkastunut, joten siinä jalassa hän käyttää aina kenkää, suojatakseen sitä sääolosuhteilta yms.
Teini-iällä sattuneen välikohtauksen vuoksi, hänen vasen silmänsä on täysin sokea ja siitä punainen väri. Samaten hänen vasemmasta korvastaan puuttuu palanen.

Luonne:
Ulospäin suuntautunut Rex, on huumorintajuinen ja sydämellinen. Hänen kanssaan on helppo tulla toimeen, sillä väkivalta vastustavana, hän pyrkii aina sanalliseen puolustamiseen, joka useimmiten tehoaakin. Harvoissa tapauksissa, hän joutuu käyttämään kehonkieltä. Hän purkaa yleensä vihansa juoksulenkillä tai karatessa.
Hän viihtyy perheensä kanssa ja on pyhittänyt sunnuntait, maanantait ja tiistait, täysin perheelleen, samoin kuin muutkin bändin perheelliset.
Leikkisä luonne, tulee esiin usein lasten ja eläinten kanssa esille, samoin kuin auktoriteettinen isähahmo. Hän pitää perheenjäsenten hyvinvointia ja turvaa tärkeimpänä, ollen aina valmis puolustamaan rakkaitaan.

Rexin musikaallinen luonne pääsee valloilleen Jagala samūhika- yhtyeen parissa, jonka johtohahmo ja laulajasolisti, sekä säveltäjä ja sanoittaja on. Kotioloissa hän soittaa mielelään flyygeliä, jonka äärellä hän on saanut useita suosittuja biisejä sävellettyä ja sanoitettua. Toisinaan kun hän haluaa rentoutua, hän vain soittaa kuuluisien edesmenneiden säveltäjien mestariteoksia ja ne ovatkin useimmiten tuudittaneet pienen tyttären unten maille.
Hänen unen tarpeensa on vähäistä ja hän nukkuu keskimäärin 4-5 tuntia yössä ja herää usein melko aikaisin,ilman kellonsoittoa ja muiden vielä nukkuessa tekee rescue-koiransa kanssa pitkät aamulenkit. Ne ovat sekä Kira-koiralle, kuin Rexille, hyvin tärkeät hetket ja mies jutteleekin koiralle aina kahdenkesken kaikenlaista ja Kira haukahtelee vastaukseksi.

Historia:
Rex syntyi vanhemmilleen neljäntenä ja nuorimpana, ollen lapsista ainoa, joka selviytyi aikuisikään asti. Jo vauvana hänen vasen jalkansa oli surkastunut, minkä vuoksi hän on aina pitänyt siinä kenkää. Rex oli alkuvuosinaan varsinainen mammanpoika ja totteli äitiään kaikessa, pukeutuen jopa tyhmän näköisiin snobi-asuihin. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi n. 10 mailin päässä Amsfordista.
3-vuotiaasta asti hän alkoi käydä pianotunneilla ja hänelle ostettiinkin kotiin ihan oma flyygeli, sekä muita soittimia joilla hän on, laulun lisäksi, tulkinnut kaikkien kuuluisien säveltäjien oopperat ja tunettujen bändien ja solistien biisejä omissa oloissaan, haaveillen muusikon urasta, jotka hänen isänsä usein boikotoi sanomalla: "Eihän se ole mikään oikea ammatti, sinusta pitää tulla kuuluisa lääkäri tai jotain."
Silti muusikon haaveet pysyivät pikkupojan päässä. Hän opiskeli musiikkia teoriassa, yksityisopettajan ohjauksessa ja edistyi todella hyvin, mitä nyt äänenmurros vaati oman aikansa, mutta laulamista se ei estänyt, muuti vain äänialaa matalammaksi.

Rex oli muutenkin etäinen isäänsä, joka oli hyvin taitava pörssikeinottelija ja teki osakokauppoja paljon. Syynä lienee, isänsä naisystävät, joita riitti joka sormelle. Etääntyminen äitiinkin alkoi, kun tuo ei enää kestänyt miehensä pettämistä ja haki lohtua alkoholista, joka sitten veikin varsin nopeasti naisen hautaan. Rex oli silloin vain 9-vuotias.
Varakas syntyperä sai Rexin hieman ylimieliseksi toisia kohtaan ja tämä taas johti moniin kahakoihin poikien kesken.
Teini-iässä, eräs tälläinen kahakka, muutti pysyvästi Rexiä, ei vain fyysisesti, vaan myös henkisesti. Hän alkoi ymmärtää millainen ääliö oikeasti oli ja hän alkoi parantaa suhtautumistaan muihin.
Mitä tulee seksuaalisuuteen, Rex ei ole ollut koskaan, ei edes teini-iässä, kiinnostunut naisista. Hän kyllä katsoi joskus alan lehtiä, mutta heteroporno ei iskenyt häneen millään tavalla, vaan häntä kiehtoi homous kovasti. Epävarmuuden tunteet ja homouden piilottelu sai aikaan patoutuneita tunteita, joita hän alkoi purkaa 15-vuotiaana, karate-harrastuksella.Hän salasi kuitenkin vuosia kaikilta, sen mitä hän itsestään epäili ja häpesi, eli homouden. Edes isälleen, hän ei uskaltanut sanoa mitään, sillä oli tottunut siihen, että isä väheksyi häntä monissa asioissa.

Karatetunneilla, oli samaan aikaan eräs Javes, jonka kanssa juttu lähti usein luistamaan ja selvisi pojille, että heillä oli yhteinen rakkaus. Musiikki. Yhdessä he alkoivat silloin tällöin musisoimaan ja haaveilivat bändielämästä ja kiertueista. Isälleen Rex ei tietenkään mitään puhunut näistä haaveista, sillä isä oli jo antanut mielipiteensä vuosia aiemmin. Sen sijaan Javesin isä kuunteli poikia ja lupasi auttaa noita alkuun.
Aikaa kului n.2 kuukautta, kunnes 15.10 oli Jagala samūhika- bändin ensimmäinen keikka. Bändin alkutaival oli tietenkin takkuinen. Ensin he ostivat muutamien biisien oikeudet sovittamiseen ja esittämiseen, jonka avulla he etsivät bändilleen omaa tyyliä. Rex kaiken tuon ohessa kirjoitti myös itse lauluja ja sävelsikin. Bändin kanssa kappaleita hiottiin ja ne sovitettiin.

18 ikävuoteen ehdittyään, Rexin bändi esitti pääasiassa vain omia kappaleitaan ja samaisena vuonna, he myivät platinaa.
Samoihin aikoihin Rex muutti kotoa pois ja vuokrasi Amsfordin keskustasta pienen yksiön, joka oli kokoonsa nähden aika kallis, mutta Rex viihtyi siinä melko hyvin. Naapurit olivat mukavia ja monasti hän jäikin rappukäytävään juttelemaan, jos joku tuli vastaan. Rexin intohimo musiikki ja sen luominen, sanoittaminen ja säveltäminen, oli parasta huumetta mitä hän tiesi. Muusikon uran ohella, hän aloitti lähihoitajaopiskelun ja työskenteli jopa ensihoitajana jonkun aikaa, pitäen kuitenkin musiikin päätavoittenaan.

Rexin elämässä tapahtui 20 ikäisenä jälleen tunnekuohuja, kun hänen isänsä kuoli ja valtava omaisuus siirtyi isältä pojalle. Rex alkoi kotonaan tehdä inventaariota ja hän myi suurimman osan kaikesta museoille, kasvattaen pääomaansa. Hän lahjoitti myös lastensairaalalle ja sairalojen lastenosastoille niin rahaa, kuin tavaraakin.
Kotitalonsa hän myi, sillä hän ei ollut itse koskaan viihtynyt siellä. Mukaansa sieltä tarttuivat vain suvun historioista kertovat dokumentit, valokuva-albumit, sekä kaikki soittimet. Jonkun aikaa Rexin asunnossa olikin ahdasta ja hän etsikin itselleen isompaa asuntoa.

Nähdessään ilmoituksen pienestä kartanosta, hän otti heti yhteyttä kiinteistövälittäjään ja sopi näytöstä. Hän otti näyttöön mukan Javesin isän, joka oli ammatiltaan rakennuspäällikkö ja mies teki arvion talon kunnosta. Eikä kulunut montaa päivää kun käsiraha maksettiin ja kaupat lyötiin lukkoon. Talon maksun jälkeen, kirstun pohja oli vieläkin reilusti rahanpeitossa ja Rex ensitöikseen maalasi oman makuuhuoneensa seinät, käyttäen pinkkiä ja lilaa pääväreinään. Javesin isän firmasta, hän palkkasi uusimaan keittiön ja kylppärien kaakelit, rakennuspäällikkö itse suunnitteli Rexin vaatehuoneen valoisaksi ja sinne peilien paikat ja tilaa, johon Rex oli erittäin tyytyväinen ja maksoikin kunnolla palkkaa työmiehille.

Talo oli kuitenkin tyhjä ja hän tunsi olonsa yksinäiseksi, vaikka ystävät kävivätkin usein kylässä. Eräänä päivänä Rex meni erääseen koiratarhaan ja katseli häkkeihin. Eräässä häkissä, oli pieni sekarotuinen koira, jonka iäksi hoitaja veikkasi kahta vuotta. Koiran töpöhäntä vispasi, kun Rex kyykistyi puhumaan sille ja koira haukahteli takaisin. 10 minuuttia myöhemmin ja hänen uusi perheenjäsenensä lähtivät hankkimaan koiralle tarvittavia rokotteita, asiakirjoja ja tarvikkeita. Rex nimesi koiran Kiraksi ja alkoi säännöllisesti käymään tuon kanssa lenkillä aamuin-illoin. Aluksi koiralla oli ongelmia pidätyksen kanssa, mutta Rex koulutti sitä kärsivällisesti käytti tiheästi tuota lenkillä. Keikkojen ajaksi hän vei koiran Javesin teini-ikäisen pikkusiskon huostaan ja keikkojen jälkeen haki tuon takaisin.


Rex ei ollut vielä eläissään seurustellut kenenkään kanssa, sillä epävarmuus ja häpeä omasta seksuaalisuudesta, pitivät häntä otteessaan. 22-23 vuotiaana, kun hän teki osa-aika työtä eräässä kehitysvammaisten asuntolassa, eräs hänen naispuolinen työtoverinsa, flirttaili usein hänelle. Nainen tiesi Rexin bändistä, mutta ei hän kuitenkaan sen takia hakeutunut Rexin seuraan, sillä olihan Rex kutenkin varreltaan ja ulkonäöltään karski ja komea nuori mies.
Kävi niin, että he eräänä iltana, töiden jälkeen, menivät yksille ja toisille ja kolmansille, päätyen lopulta varsin humaltuneina naisen asuntoon ja petipuuhin. Rex tavallaan toivoi, että se kerta muuttaisi hänet heteroksi, mutta hänen tunteensa voimistuivat ei-toivottuun suuntaan. Lopulta hän ei enää pystynyt pitämään asiaa sisällään, sillä se vaivasi miestä kovasti ja bänditoverit huomasivat, että jokin häntä painoi.
Lopulta hän kertoi bänditovereileen, jotka olivat hänen parhaita ystäviään, että hän on homo. Pelko hylkiöksi tulemisesta, oli kuitenkin turha ja ystävyyssuhde tuntui vahvistuvan, kun hän pystyi avoimesti, ystäviensä seurassa, olemaan se mikä oli.


Pari päivää sen jälkeen, kun hän oli pystynyt kertomaan homoudestaan parhaille ystävilleen ja hyväksymään asian itsekin, Rex kohtasi hänet. Hänen elämänsä rakkaus, saattoi asuntolaan kehitysvammaisen veljensä, joka oli saanut vapautuneen asunnon vuokralle. Asukin veli, joka oli Rexia jonkin verran vanhempi, kävi pari kertaa viikossa veljeään katsomassa ja aina silmäyksiä vaihdettiin puolin ja toisin. Rex olisi kovasti tahtonut pyytää tuota kahville, mutta ensimmäistä kertaa hän tunsi olevan sanaton. Rexin onneksi, hänen haaveittensa kohde muisti miten sanoja muodostetaan ja eikä aikaakaan, kun ensimmäisistä treffeistä siirryttiin seuraaviin ja pian he olivat jo kimpassa Fievelin kanssa.
Yhteisestä sopimuksesta, suhdetta ei hehkutettu, mutta sovitiin myös, että jos media tai joku muu asiasta kysyisi Rexiltä, Rex kertoisi totuuden. Perhe-elämästä haaveiltiin ja yhteen muutettiin. Lapsista puhuttiin ja hellästi kuherreltiin. Ja varsin nopeasti kihlat hommattiin ja ystävien kesken pidettiin pienet nyyttikestimuostoiset pippalot.

Useampia viikkoja myöhemmin, eräs tuttu menneisyydestä soitti hänelle sairaalasta ja kertoi tytön syntyneen. Hämmentynyt Rex meni sairaalalle, jossa hänen lisäkseen oli tytölle kolme muutakin isä ehdokasta. Arpa osui Rexin kohdalle ja nuorukainen oikeastaan rakastui jo ennen testin tuloksia, tuohon pieneen neitokaiseen ja side isän ja tyttären välillä oli varsin selkeä. Testitulokset vain vahvistivat isänrakkautta ja mies meni lapsen äidin luo, joka kertoi, että pitäisi lapsen vain siinä tapauksessa, että saisi kunnon elatustuet. Rex kertoi tahtovansa tytön itselleen, nainen katsoi miestä ja suostui, mutta Rex halusi asiasta viralliset asiakirjat. Hän saapui sairaalaan seuraavana päivänä, mukanaan asianajaja, jonka kanssa tehtiin selvät paperit, että tyttö kasvaisi isänsä luona, saisi isänsä sukunimen ja ettei äidillä ole mitään oikeuksia lapsen suhteen, eikä äiti missään vaiheessa tulisi vaatimaan lapselta tai lapsen isältä mitään rahallista tukea tai minkäänlaista apua. Äiti kun ei muutenkaan, korkean ikänsä vuoksi ollut halukas enää täyspäiväiseen lapsiarkeen. Toki he ovat sopineet, että tyttö kasvaisi tietäen oikean äitinsä, mutta varsinaiseen arkeen, tämä kuuluisu vain ystävänä.
Vauvan ollessa tarpeeksi vahva, Rex vei tytön kotiinsa ja vaipparalli alkoi. Rex ei tieten tahtoen tuonut vauvaa julkisuuteen, mutta kysyttäessä kertoi vauvan kuulumisia. Perheen yhtenäiset välit ovat vuosien varrella vain voimistuneet ja Rex osaa luovia, julkisuuden ja yksityisyyden viidakoissa hyvin. Hänen puolisonsa on pääasiassa se arjen sankari kotona ja on muutenkin se käytännöllisempi heistä. Lapsen kasvua seuratessa, Rex levyttänyt Pikku-Anthrot-nimisen lastenlaululevyn. Levyllä on 5 Rexin säveltämää ja sanoittamaa lastenlaulua. Kaikki levyn tuotot on suunnattu kehitysmaiden lasten koulunkäyntiin ja hyvinvointiin.

Muuta:

• Kuukausilahjoittaja, kehitysmaiden lasten auttamis-, sekä eläintensuojelujärjestöissä.
  
• Espresso-riippuvainen.
• Käyttää vain vasemmassa jalassa kenkää.
• Soittaa flyygeliä, viulua ja saksofonia.
  

Nimaran tytär: